Tynkkysen suvun historiaa

1500-luku

Tynkkysen sukua on tutkittu jo yli 30 vuoden ajan, ja tutkimuksissa on päästy 1500-luvulle. Tynkkysen suvun alkukodin arvellaan sijainneen Jääskessä. Tynkkysen nimi löytyy vuoden 1543 Suur-Jääsken vero- eli maakirjasta, ja Tynkkylän kylä löytyy vuoden 1557 Suur-Jääsken maakirjasta.

Tynkkylän kylä sijaitsi Jääsken Antreassa Vuoksen äärellä. Antrean alue oli osa Jääsken kihlakuntaa, joka sijaitsi Viipurin läänissä. Tynkkylän kylä tunnettiin myöhemmin Talikkalan kylänä, joka oli kuuluisa mm. markkinoistaan. Kylän nimi muuttui todennäköisesti siinä vaiheessa, kun Tynkkyset muuttivat alueelta pois. Karjalassa nimittäin sukunimillä oli suuri merkitys, toisin kuin lännessä, jossa merkittäviä olivat talon- ja kylännimet.

"Hämeessä on siis määrääväksi tullut talon nimi, Karjalassa määrääväksi jäänyt sukunimi: hämäläinen ottaa maasta sukunimensä, karjalainen antaa maalle oman nimensä." (Voionmaa, Väinö 1969 (1915), Suomen karjalaisen heimon historia)

Keskiaikainen Jääsken pitäjä oli muodostunut Vuoksen varsille ja Etelä-Saimaan itäosan rannoille ja saaristoon. Pitäjää yhdistivät vesistöt: vuolas Vuoksi, Etelä-Saimaan eli Enon ulappa sekä niihin laskevien jokien varret. Jääskessä oli keskiajalla aluksi kaksi keskusta. Toinen keskus oli pitäjän itäkulmalla Saviniemen kuninkaankartanon luona eli myöhemmin Antrean kunnan alueella, toinen hieman ylempänä Vuoksen varressa Jääsken kirkon ja nimismiehenkartanon luona. Kolmas keskus muodostui hieman myöhemmin pitäjän länsiosaan, Jääsken Vesikansaan eli nykyisen Ruokolahden alueelle 1570-luvun alussa, kun Ruokolahden kirkkopitäjä perustettiin.

Kalastuksella oli suuri merkitys Jääsken asukkaille keskiajalla ja 1500-luvulla. Kotivesien ohella Jääskestä tehtiin pyyntimatkoja Heinävedelle, Orivedelle ja Puruvedelle. Ensin oli kuljettava pitkä taival Vuokselta Saimaan halki Pihlajavedelle, jossa Heinäveden suuntaan matkaajat soutivat Olavinlinnan vieritse pohjoiseen muiden jatkaessa Punkaharjun ohi Puruvedelle ja Orivedelle. Kymmenien silloisten nuottakuntien joukossa oli myös Tynkkysiä. Tämä ilmenee 1500-luvun Jääsken maakirjoista.

Sääminkiläisten 1500-luvun maakirjojen perusteella näyttää siltä, että monet Jääskestä pyyntimatkalle lähteneet Tynkkyset päättivät asettua asumaan uusille pyyntimailleen. Sääminkiläisissä maakirjoissa esiintyy jo vuonna 1541 Anders Tynckyin, ja vuoden 1562 veroluettelossa mainitaan Säämingissä olleen jo 11 Tynkkysten ruokakuntaa. Ruokakunnista 10 oli silloisessa Haapalan neljänneksessä, josta tuli myöhemmin Kerimäen pitäjä. Asuinpaikkoina mainitaan lähellä nykyistä Savonlinnaa sijanneet Tynkkylän ja Kyllölän kylät sekä "Rajamaa", joka sijaitsi Vaaran ja Kalajärven seudulla nykyisin Savonlinnaan kuuluvan Punkaharjun alueella.

Myöhäisemmät asuinpaikat

Keskiajan Karjalasta löytyy hyvin vähän kirjallisia lähteitä, koska suurin osa niistä on tuhoutunut sodissa ja tulipaloissa. Mitä idemmäs mennään, sitä vähemmän vanhaa arkistoaineistoa on säilynyt. Tämän vuoksi Tynkkysten jalanjälkiä ei pystytä seuraamaan kovin paljon 1500-luvulta taaksepäin. Sen sijaan 1700-luvun alusta lähtien on säilynyt runsaasti mm. Kerimäen kirkonkirjoja, ja Tynkkysen sukua onkin kartoitettu verrattain kattavasti tuosta ajasta nykypäiviin asti. Suurimman osan kartoitus- ja tutkimustyöstä on tehnyt joensuulainen rehtori Aulis Tynkkynen.

1500-luvun jälkeen Tynkkysten asuinpaikat laajenivat aiemmin mainittujen kylien lisäksi Simpalan ja Jouhenniemen kyliin. 1700-luvun alkupuolella Tynkkysiä asui eri puolilla Kerimäkeä: kirkonkylässä (nykyisessä Silvolassa), Tynkkylänmäellä (Tynkkylässä), Simpalassa, Klemettilässä ja Vaarassa. Säämingin pitäjän puolella Tynkkysiä oli Kosolassa, Vuoriniemellä ja Mikkolanniemellä. Viimeksi mainitut kylät sijaitsivat Pihlajaveden etelärannalla. Haukiveden puolella Tynkkysiä asui Varparannalla ja Loikansaaressa. Myös Sortavalan maalaiskunnassa, Kesälahdella ja Uukuniemellä asui Tynkkysiä 1700-luvulla.

Helsinkiläinen lehtori Taito Piiroinen on kirjassaan "Vaaran kylän varhaisvaiheita" käsitellyt laajasti myös Tynkkysten sukua. Tynkkysten suku pysyi harvinaisen pitkään vanhoilla kotikonnuillaan. Vielä 1900-luvun alussa yli 90 prosenttia Tynkkysistä asui 50 kilometrin säteellä Savonlinnasta. 1900-luvulla muuttoliike oli kuitenkin voimakasta ja 2000-luvun alussa enää alle sata Tynkkysen perhettä asusti 1800-luvun asuinseuduilla.

Nykyisin vanhaa Tynkkylänmäen sukua asuu runsaasti Lappeenrannan seudulla Etelä-Karjalassa. Siellä on myös Vaaran ja Vuoriniemen Tynkkysiä. Sortavalan seudun Tynkkysiä asuu erityisesti Keuruun seudulla. Helsingin seudulla asuu kaikkien sukuhaarojen edustajia, ja siellä onkin Itä-Savon ja Vuoksen ympäristön ohella suurimmat määrät Tynkkysiä. 2000-luvulla lähes kaikissa suurimmissa asutuskeskuksissa on ollut Tynkkysen nimeä kantavia henkilöitä. Tynkkysiä oli 2000-luvun alussa arviolta noin 1500. Suomessa asuvien Tynkkysten lisäksi Tynkkysiä asuu eri puolilla maailmaa: Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Amerikassa.

Lähteet

Nuotta-lehti, maaliskuu 2016

Paaskoski, Jyrki ja Talka, Anu (toim.) 2018. Rajamaa. Etelä-Karjalan historia I. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Tynkkynen-Hieta, Tiina (toim.) 2016. Tynkkysten sukukirja. Saarijärven Offset Oy.