Sukujuhla Imatralla kesällä 2022

Elokuun ensimmäinen lauantai, 6.8.2022, valkeni aurinkoisena, kun Tynkkysen suvun jäsenet saapuivat Saimaan rannalla sijaitsevaan Imatran kylpylään viettämään sukujuhlaa ja osallistumaan sukukokoukseen. Osa juhlaväestä oli saapunut paikalle jo edellisenä iltana ja ehtinyt käydä rentoutumassa kylpylän saunoissa ja altaissa jo ennen sukujuhlan alkua.

Sukujuhlaa edeltävät reilut kaksi vuotta oli eletty koronan kourissa ja kokoontumisia oli rajoitettu välillä hyvinkin rajusti. Sukuseuran hallituksen aloittaessa juhlan suunnittelua oli vielä epävarmaa, pystytäänkö juhlaa pitämään ollenkaan. Siitä huolimatta suunnittelu käynnistettiin ja sovittiin, että jos kokoontumaan päästään, niin kokoonnutaan pitkästä aikaa Karjalan puolella, Saimaan rannalla Imatralla.

Vaikka korona ei rajoittanut enää sukujuhlan järjestämistä, vaikutti se kuitenkin osallistujamäärään, koska useita henkilöitä joutui jäämään pois juhlasta koronatartunnan vuoksi. Oma isäni Pauli Tynkkynen oli yksi sairastuneista, ja hänen poissaolonsa merkitsi sitä, että juhlaa valokuvaamaan piti löytää toinen henkilö. Onneksi Australiasta asti tullut Jukka-serkkuni lupasi ottaa valokuvaajan tehtävän vastuulleen, ja hän kuvasikin juhlaa ahkerasti järjestelmä- ja videokameroilla sekä kännykällä. Kaikki tämän jutun kuvat ovatkin Jukan ottamia, suuret kiitokset niistä hänelle!

Päivän ensimmäinen osuus: sääntömääräinen sukukokous

Sukujuhlapäivä alkoi tulokahveilla klo 10. Kahvien jälkeen klo 11.15 alkaen pidimme sääntömääräisen sukukokouksen, jonka puheenjohtajaksi valittiin Heikki Tynkkynen Punkaharjulta ja sihteeriksi Katja Tynkkynen Savonlinnasta. Sukukokouksen alussa Heikki Tynkkynen soitti viululla kappaleen "Laps olen Karjalan" ja juhlaväki lauloi yhdessä Heikin pianosäestyksellä Pentti Tynkkysen sanoittaman ja säveltämän laulun "Laulu Tynkkysen suvusta", sekä hiljennyimme hetkeksi muistamaan joukostamme poistuneita suvun jäseniä.

Kokouksessa rahastonhoitaja Osmo Tynkkynen esitteli tilikausittaiset tilinpäätökset, toimintakertomukset ja toiminnantarkastajan lausunnot. Kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio hallituksen esityksen mukaisesti ja jäsenmaksut talousarvion mukaisesti.

Sukuseuran hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Esko Tynkkynen Savonlinnasta. Jäseniksi valittiin Jouko Tynkkynen Punkaharjulta, Osmo Tynkkynen Kouvolasta, Tuomo Tynkkynen Kuopiosta, Tiina Tynkkynen-Hieta Iisalmesta, Sonja Tynkkynen Ruokolahdelta ja Mikko Tynkkynen Lappeenrannasta sekä varajäseniksi Niko Tynkkynen Parikkalasta ja Hannu Tynkkynen Porvoosta. Hallitus on edelleen Kaakkois- ja Itä-Suomi painotteinen, mutta mukana on myös Hannu Etelä-Suomesta, ja Hannun myötä sukuseuran toiminta alkaa varmasti näkyä aiempaa enemmän myös eteläisen Suomen alueella.

Sukukokous saatiin pidettyä alle tunnissa, ja juhlaväelle jäi hyvin aikaa seurusteluun ennen kokouksen jälkeen alkanutta ruokailua. Keskustelu jatkui myös lounaalla, jota varten juhlaväelle oli varattu oma ravintolatila. Koronarajoitusten jälkeen ihmisillä oli varmasti tavallista enemmän halua ja tarvetta vaihtaa kuulumisia sukulaisten kanssa, ja onneksi juhlaohjelmassa oli varattu siihen hyvin aikaa.

Päivän toinen osuus: sukujuhla

Sukujuhla aloitettiin ruokailun jälkeen klo 14.30. Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen kunnioitti sukujuhlaa läsnäolollaan ja toi Etelä-Karjalan maakunnan terveiset juhlaväelle. Maakuntajohtaja kertoi mm. vallitsevan geopoliittisen tilanteen vaikutuksesta maakuntaan, joka on vuosisatojen ajan sijainnut Saimaan ja Laatokan välissä Suomen ja Venäjän rajalla, ja on sen vuoksi joutunut aina sopeutumaan epävakaisiin oloihin.

Saimaan ja Laatokan välisellä kannaksella, jossa Etelä-Karjalan maakunta sijaitsee, on totuttu ihmisten aiheuttamien epävakauksien lisäksi myös kahden suuren vesialueen välisiin säärintamien riepotteluihin. Sukujuhlan aikana saimmekin kokea tämän hyvin konkreettisesti: välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja hetken päästä ukkoskuuro huuhteli koko tienoon salamoiden lyödessä tahtia vesipisaroille ja tuulen riepotellessa rantatörmällä seisovia Karjalan mäntyjä.

Maakuntajohtajan tervetulopuheen jälkeen esiintyi Raija Tynkkysen ja ystäviensä a cappella lauluyhtye Toonika. Toonika aloitti esityksensä juhlapaikkaan sopivalla kappaleella "Laulu Vuokselle" ja esitti sen jälkeen monia muita juhlaväkeä ihastuttaneita kappaleita, mm. Louis Armstrongin tutuksi tekemän kappaleen "What A Wonderful World".

Oma osuuteni juhlassa alkoi Toonika-yhtyeen esityksen jälkeen. Olin luvannut pitää esityksen Tynkkysten varhaisimmista tiedossa olevista vaiheista sekä esittää ajatuksiani siitä, miksi esi-isämme ja -äitimme mahdollisesti siirtyivät asuinsijoiltaan lännemmäksi. Esitykseni valmistelussa oli paljon hyötyä mm. Riihimäellä asuvan Esko Tynkkysen kanssa käymistäni keskusteluista. Lisäksi sain houkuteltua Tanja-siskoni tyttären Siirin soittamaan esitykseni lomassa muutamia aiheeseen liittyviä kappaleita. Siiri oli sovittanut kappaleet saksofonille ja sai esityksistään juhlaväeltä raikuvat aplodit.

Esityksessäni kerroin, millainen yhteys Tynkkysillä on sukujuhlan pitopaikkaan Imatraan sekä Saimaaseen, Vuokseen, Jääskeen ja juhlapaikasta 40 kilometrin päässä Venäjän puolella olevaan Kamennogorskiin eli entiseen Antreaan. Siitä voi lukea lisää tässä lehdessä olevassa erillisessä jutussa.

Esitykseni lomassa ja erityisesti sen päätteeksi haastoin juhlaväen pohtimaan kanssani sitä, miksi Tynkkyset päättivät lähteä pois Jääsken Antreasta. Tämä pohdiskelu synnyttikin kiitettävästi keskustelua. Mahdollisiksi syiksi esitettiin muun muassa ortodoksisen kirkon levittäytymistä Karjalaan, Pietarin kaupungin rakentamisen vaikutuksia sekä Iivana Julman väkivaltaisuuksia.

Sovimme, että seuraavaan sukujuhlaan mennessä jokainen halukas etsii lisää tietoa Tynkkysten varhaisista vaiheista ja miettii vaihtoehtoja sille, miksi esi-isämme ja -äitimme päättivät jättää Jääsken ja Antrean. Ehkä joku meistä innostuu kirjoittamaan vaihtoehtoisia historiankulkuja, joihin voimme sitten yhdessä tutustua seuraavassa sukujuhlassa.

Seuraavan kerran tapaamme sukujuhlan merkeissä vuonna 2025. Mielenkiinnolla odotan, millaista ohjelmaa sukuseuran hallitus ja muut suvun jäsenet sinne keksivät. Monenlaisia ideoita saimme jo juhlan aikana ja vinkkejä on tullut lisää myös juhlan jälkeen. Ehdotuksia otetaan vastaan edelleen. Itseäni kiinnostaa erityisesti ohjelma, joka voisi houkutella juhlaan mukaan myös suvun nuoria jäseniä.

Sonja Tynkkynen, Mehtolanniemen sukuhaara